...kansalaiselle, joka on työn alla uupunut. Sen verran raskas työpäivä oli, että lisbetin, tai kotoisasti lissun vaan, kaupunkiin piti sytyttää tänä iltana enemmänkin tuikkuja mieltä valaisemaan. En siis laulaa luritellut Tuomari Nurmion tyyliin yön ainoasta valopilkusta, joka vilkkuu taksin katolla enkä myöskään yhtynyt Tuure Kilpeläiseen laulelemalla valon pisaroista. Ehkä paremmin mielentilaani kuvaisi kappale Valoa ikkunassa.
"Valon säteiden tie minut muistoihin vie
lyhty ikuinen on muisto kuihtumaton
Kautta hiljaisen yön taakse tähtösten vyön
laulu hänelle soi, jos kuulla hän voi."
Kotoani löytyy monenlaisia valonlähteitä, kynttilähulluksikin minua voisi kutsua. Tänään kilvan toistensa kanssa loistivat nämä valontuojat.
Rakas, parhaalta ystävältä saatu punainen tuikkumökki <3
Vessaa valaisee tämä pikkuruinen valkea lyhty.
Valkoinen tuikkusydän löysi Porvoon matkalta tiensä keittiöni ikkunaan.
Tämä metallinen tähdenmallinen tuikkukoriste on vuosia sitten hankittu ja valaisee kauniisti olohuoneessa.
Työhuoneen ikkunalta löytyy tälläinen tähtilamppu. Sitä pidän esillä talviajan, toimii myös pöytälamppuna.
Valoisia talvipäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti