Kun tänään nauroin vatsa kippurassa ja vedet silmissä töissä kahvitauolla, tuumin miten onnekas olenkaan, kun saan tehdä antoisaa työtä ja vielä hyvässä seurassa. Työtä täytyy kuitenkin tehdä tunteella ja ajatuksella. Siksi pää on monesti työpäivän jälkeen kuin haminan kaupunki, jossa sivumennen sanoen en ole edes käynyt. Pää kaipaa tuuletusta- sananmukaisesti. Ulkona luonnossa mieli rauhoittuu ja lepää. Kuvia töiden jälkeen tehdyltä kävelylenkiltä:
Metsän siimeksessä
Lumihuntuun verhoutuneet puut
Järven aalto jäätynyt
Veneet rivissä
Tähystyspaikka
Talvea uhmaavat osmankäämit
Sininen hetki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti